Jeff Beck, Paul Rodgers, Ann Wilson BB&T Pavillion

Jeff Beck is a Shooting Star in Stars Align Tour

the Stars Align Tour-kiertueella oli kaikki nostalgia-show ‘ n tunnusmerkit, joissa kussakin oli yksi artisti 60 -, 70-ja 80-luvuilta. Toisella oli muita suunnitelmia.

Jeff Beck ja Telecasterthe Stars Align Tour, joka laskeutui BB&t Pavilioniin, ulkoilmavajaan Camdenissa, esiintyivät Heartin Ann Wilson, Bad Companyn ja Freen Paul Rodgers sekä Jeff Beck. Jäin kaipaamaan Wilsonin setin ensimmäistä puoliskoa, jossa hän lauloi kappaleita sydämen kaanonista, mutta tarttui jälkimmäiseen puoliskoon ja osti nostalgiateemaan hook, line and mullet. Hänen tuleva albumi, Immortal, on kaikki covereita ja sitä hän soitti kappaleita Eagles, The Who ja Leslie Gore, jonka “You Don’ t Own Me” sai Led Zeppelin “Heartbreaker”kuin suorituskykyä. Wilson oli hienossa äänessä ja hänen kvartettinsa oli jämäkkä, mutta tämä aikoinaan suuri MTV: n tähti ja Areenan pääesiintyjä sydämellä pelkisti itsensä vain todella hyväksi coverbändiksi.

minulla oli alhaisemmat odotukset Paul Rodgersille, Free-yhtyeen ja etenkin Bad Companyn voimakkaalle laulajalle. En ole koskaan seurannut niitä bändejä, mutta radiossa niitä ei voinut olla näkemättä. Ne osuvat minulle aina johdannaisina, työmiesmäisinä yhtyeinä, jotka ovat yhdistelmä Rolling Stonesin räyhäkkyyttä ja Led Zeppelinin metallia. Mutta Rodgersin avatessa katalogiaan minuun iski se, kuinka moni kappaleista oli hittejä. Heillä oli vuosina 1974-1979 viisi Top 10-albumia ja 6 top Forty-hittiä. Heillä oli jopa radiohittejä, kuten kappale “Bad Company”, joka ei noussut listoille. Paul Rodgers ravannut ne kaikki pois paitsi “Bad Company” ja yleisö, enimmäkseen 50, 60 ja 70 somethings urheilu paras 1970 festival pukea, otettiin takaisin loistoonsa päivää Siivet Paul Rodgers ” hämmästyttävän voimakas tenori, joka ei ole menettänyt yhtään nuottia. Sinun ei pitäisi kuulostaa noin hyvältä 68-vuotiaana. Rodgers oli leikkisä ja esitti kvartettiaan Free Spiritiä (itse asiassa Deborah Bonhamin taustayhtyettä), pyöritteli mikrofonitelinettä ironisesti ja taivutteli yleisöä yhteislauluihin. Uutta musiikkia täällä ei ollut, mutta kaikki hitit mukaan lukien “Fire and Water”, “Wishing Well” ja “All Right Now” Free ja “Can’ t Get Enough”, “Feel Like Makin ‘Love” ja “Rock’ N ‘Roll Fantasy” Bad Companyltä.

Wilson ja Rodgers kaupittelivat nostalgiaa capitol N. N. Not Jeff Beck, kitara-ikoni, joka aloitti The Yardbirdsin jäsenenä ennen soolouraa Jeff Beck Groupin kanssa. Yhtyeeseen kuuluivat tuleva supertähti Rod Stewart laulajana ja tuleva Rolling Stonesin jäsen Ron Wood bassossa. Beck on tutkinut monia polkuja välivuosina kuten nostalginen 50-luvun rock, fuusio kosketinsoittaja Jan Hammer, power trios Tim Bogart ja Carmine Appice Vanilla Fudge ja särmikäs electronica. Hänen viimeisin studioalbuminsa Loud Hailer on sekoitus electronica-angstia, poliittisia lauluja ja repiviä kitarasooloja.

nyt vauhdikkaassa 74: ssä, vaanimassa lavaa kuin 24-vuotiaana, Beck esseoi musiikkia eri puolilta katalogiaan sisältäen paljon covereita, jotka eivät kuulosta covereilta, vaan sellaisia kappaleita, jotka Beck on tehnyt omikseen.

hänellä oli killer-yhtye, johon kuuluivat rumpali Vinnie Colaiuta (Frank Zappa, Sting, Herbie Hancock), basisti Rhonda Smith (Prince, Chaka Khan, Beyoncé, George Clinton) ja sellisti Vanessa Freebairn-Smith. Jimmy Hall, entinen southern rock-yhtye Wet Willie, hoiti lauluosuudet.

Beck nousi lavalle valkoisessa hihattomassa paidassa, jonka päällä oli musta kirjailtu liivi, aviator shades ja hänen valkoinen Jimi Hendrix Stratocaster, jonka päälaella oli käänteinen headstock. Tuoreimman studioalbuminsa EDM-vaikutteisella “Pull It” – kappaleella aloittanut Loud Hailer ilmoitti musiikillisesti, että vanhoista sävelmistä ja covereista huolimatta kyseessä ei olisi nostalgiasetti.

Becksin setit näinä päivinä ovat kunnianosoituksia hänen vaikutteilleen. Hän ilmaisi rakkautensa fuusiota cover Billy Cobhamin ” Stratus “ja Mahavishnu Orchestran” You Know, you Know ” hidas meditatiivinen stop and go vamppi, jonka Beck mursi crosscut-purskahduksilla.

Paul Rodgershän dippasi vielä kauemmas Lonnie Mackin vuoden 1965 kappaleesta “Lonnie on the Move”, jonka Beck laittoi steroideihin, ja irlantilaisesta perinteikkäästä kappaleesta “Women of Ireland (Mná na h-Éireann)”, jonka hän kohtasi kauniin hellästi duetossa Freebairn-Smithin kanssa, joka oli muuten harmillisesti eksynyt miksaukseen kesken keikan.

Beck on arvaamaton pelaaja. Hänen soolojaan leimaavat plektrumin sijaan sormilla kitisevät ja rääkyvät, ylärekisterissä vimmaiset vasaramonitsit ja äärettömyyteen asti kestävät nuotit. Jopa hellimpinä hetkinään, coveraten Benjamin Britteniä Jeff Buckleyn “Corpus Christi Carolin” kautta tai Stevie Wonderin “Cause We’ ve Ended as Lovers”, hän ottaa sen epätavallisiin kierroksiin

suurin osa Becksin setistä on instrumentaalista, mutta Jimmy Hall, yltiöpäinen laulaja, jolla oli paljon kantavuutta, mutta ei paljon kosketusta, teki useita laulukierroksia. Hän mankeloi kappaleen “Morning Dew”, jonka Rod Stewart alun perin lauloi niin koskettavasti Beck on Truthin kanssa, ja piinasi Hendrixin ” Little Wingiä.”Vasta “Going Downin” encoressa hän vaikutti oikealta laulajalta tehtävään. Jos Beck olisi saanut Paul Rodgersin laulamaan nämä kappaleet, olisin ollut tyytyväinen Rosie Bonesiin.

mutta sillä ei ollut väliä, sillä hallin laulaessa Beck tuhosi sitä kitaralla. BB&t paviljonki heltisi kesähelteessä, mutta noin 90 minuutin ajan En ollut siitä lainkaan tietoinen Jeff Beckin setin aikana.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.